joulupukki revisited

en yhäkään kovin tarkkaan ymmärrä, mikä tekee joulupukista niin pidetyn. paitsi ne lahjat tietty, mutta siis miten legendaarisen hahmon on onnistunut muotoutua niin tylsäksi? voi tietty olla, että oma eläytymiskykyni on ongelmallisempi kuin nykyjoulupukin ominaisuudet, kun en pidä lempeää, hiipparoivaa paksukaista kiehtovana. ensi jouluksi tai joksikin jouluksi kutsun meille joulupukin, joka on kiehtova, karismaattinen ja jännittävä kuin corto maltese.


ryhdyttyäni tekemään listaa havaitsin, että suurin osa kiinnostavan joulupukin toivotuista ominaisuuksista on sellaisia, jotka perinteiselläkin joulupukilla teoriassa on.

+ häikäisevän monipuolinen kielitaito
+ paljon ja erittäinkin eksoottisissa paikoissa matkustellut
+ tuo lahjaksi harvinaisuuksia. (mieluiten, jos minulta kysytään, jännittäviä ja eksoottisia ulkomaantuliaisia; etenkin hienoja herkkuja sekä esineitä, joilla on ihmeellisiä ominaisuuksia)

lisäksi muunmuassa:
+ toivoisin, että pukki kertoo hämmästyttäviä tositarinoita, joissa on lattialla kieriskellen nauramisen arvoisia yksityiskohtia
+ parran pitää toki olla aito, mutta vähän vähemmän näyttävä kuin se perinteinen
+ matkustusasua olisi hyvä modernisoida hiukan - esimerkiksi 1900-luvun alkupuoliskon lentäjäasun tapaiseksi nahkakypärineen ja ajolaseineen

narnian tarinat: velho ja leijona ei ollut mielestäni varsinaisesti onnistunut elokuva, mutta siinä nähdään erinomainen tulkinta joulupukista.